Elämme regulaation ja raportoinnin murroksen aikaa. Uudet eurooppalaiset säädökset muuttavat vastuullisuusraportointia vauhdilla. CSRD- ja ESRS-vaatimukset pakottavat organisaatiot kehittämään tiedonhallintaansa, vaikka sääntely on usein monimutkaista ja paikoin ristiriitaista. Vastuullisuustietoa tuotetaan monissa eri järjestelmissä ja tiimeissä, mutta tieto jää usein siiloihin. Tämä tekee vertailusta vaikeaa ja heikentää päätöksenteon pohjaa.
Epäselvät vaatimukset ja tulkintaerot johtavat siihen, että yritykset mittaavat ja raportoivat vastuullisuutta omilla tavoillaan. Tulokset ovat vaikuttavuudeltaan pirstaleisia ja vastuullisuudesta tulee helposti raportointivelvoite, ei johtamisen väline.
Visonin tutkimushankkeessa Value Management System in Construction on kehitetty vakioitu vastuullisuusmittaristo, joka kokoaa yhteen haastatteluissa ja tutkimuksissa kertyneitä havaintoja. Mittariston toimivuutta on arvioitu eri alan johtavien vastuullisuusasiantuntijoiden kanssa. Haastattelujen perusteella voidaan todeta, että nykyinen viitearvoihin ja estimaatioihin pohjautuva lähestymistapa luo epävakaan ja epätarkan pohjan vastuullisuustyölle.
Yhtenäisten standardien puuttuessa tilaajakohtaiset vaatimustasot vaihtelevat huomattavasti. Tavoitteeksi voi näin helposti päätyä regulaation velvoittama minimitaso, ei niinkään muutoksen edellyttämä kunnianhimoisempi tavoite.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tarkoituksenmukaista kehitystä alalla tehdä. Vastuullisuustyö alkaa suunnittelupöydältä, mutta ratkaisujen vaikuttavuus saavutetaan siirtymällä viitearvoista toteutuneiden tietojen (as-built) seurantaan. Esimerkiksi Teknologian Tutkimuskeskuksessa (VTT) on kehitetty tietomallipohjaista CO₂-laskentaa, jossa tuotetiedot ja materiaalipassit muodostavat perustan elinkaariseurannalle. Käyttötapaukset jäävät kuitenkin vielä monesti pilotoinnin tasolle, eikä todellista toteumatietoa kerätä tai hyödynnetä systemaattisesti alalla.
Vastuullinen tiedolla johtaminen on yhtä lailla strateginen ja kulttuurinen kuin tekninen kysymys. Jotta vastuullisuustieto muuttuu teoiksi ja päätöksiksi, vaaditaan johdolta sitoutumista ja osaamisen kasvattamista. Hyödyn sanoittaminen ja konkretisointi organisaatiolaajuisesti tuo tekemiseen merkitystä.
Tämä vaatii myös johdolta paljon, eri hankkeiden toimintaympäristöjen vaatiessa soveltamista ja hankekohtaisia ratkaisuja. Esimerkiksi infrahankkeiden viherympäristöt, arkeologisesti merkittävät alueet sekä korjausrakentamisen erityispiirteet luovat omat painotuksensa mittariston soveltamiselle käytännössä. Soveltaminen on myös merkityksellisyyden elinehto. Epäolennaiset mittarit tekevät mittaamisesta raskasta ja vähentävät sen merkityksellisyyttä, jolloin niiden käyttö arjen johtamisessa ymmärrettävästi myös vähenee.
Pelkkä raportointi ei riitä. Vastuullisuustyön seuraava askel on siirtyä siiloista systeemeihin, kohti avoimempaa, yhtenäistä ja käytännönläheistä tiedonhallintaa. Kun tieto on vertailukelpoista ja kaikkien saavutettavissa, sitä voidaan hyödyntää paitsi raportoinnissa myös johtamisessa, suunnittelussa ja päätöksenteossa.
Lopulta vastuullisuus ei synny mittareista, vaan siitä, mitä niillä tehdään.
Aron Sajavaara
Tutkimushankkeen projektipäällikkö
